LadyForest Saapasleiri 2018 ja yhdessä ulkona olemisen riemu!

Mitä tapahtuikaan kun kahdeksan metsänaista kokoontui Ojastenlahteen leireilemään? 

 

LadyForest – naismetsänomistajat vertaisverkoston Saapasleiri järjestettiin 10.-11.3.2018 historiassaan toista kertaa, joten sitä voi kutsua jo perinteiseksi. Perinteet olivat vahvasti läsnä Päijälän Ojastenlahden tilallamme. Kylällä ja tarinoissa paikka tunnetaan paremmin Ojasen tilana. Vanhan talon hirret ovat todistaneet monenlaisten ladyjen askeleita, onhan tila ollut paikallaan ainakin jo 1700 -luvulta lähtien. Vanhimmat hirret nykyisessä päärakennuksessa lienevät noilta ajoilta peräisin.

Leiri aloitettiin talvisessa säässä. Pilvet pitivät auringon takanaan ja pieni pakkanen tuntui ilmassa. Paikalle saapui odottavissa ja jännittyneissäkin tunnelmissa viisi ladyä. Meitä leiritiimiläisiä oli kolme sekä kokkimme Samuli. Olimme hankkiutuneet ruokakasseinemme paikalle edellisenä päivänä. Tupa oli jo kutsuvan lämmin ja aloituskahvi maistui pitkän pöydän ääressä.

Kauaa emme tuvan lämmössä viipyneet, sillä kaminateltta odotti pystytystä. Kulmista kiinni, lumiankkurit maahan ja keskisalko ylös! Lopuksi vielä maavaate paikoilleen ja kamina sisään. Hienosti onnistui! Pystytyksen jälkeen tutustuimme maastoon ja paikkoihin ja sitten oli aika siirtyä soppakattilan ääreen. Eräkokki Samuli oli loihtinut maukkaan maa-artisokkakeiton sattumineen!

 

Tulevan yön majoitustilat.

 

Lounaan jälkeen lähdimme metsälaviksesta vauhtia ottaen kohti rantaa. Kiitos Terveysräätäli Päiville laviksen vetämisestä! On se vaan hauskaa, ja metsäiset iskelmät saivat aikaan leveää hymyä huulille! Marjan opastuksella aloitimme pilkkimisen. Minä tosin kyhäsin jo iltaa ajatellen tulta kiukaan alle ja kannoin saunavesiä avannosta. Osa naisista oli saanut aamupäivällä idean nukkumisesta kuusen alla. Niinpä tämä innokas joukko pilkkimisen sijaan aloitti majanrakennuksen löytämässään oivallisessa kuusipuskassa. Innostus oli tarttuvaa ja yön odottaminen tuntui niin telttailijoista kuin kuusimajassa yöpyvistä kutkuttavalta.

 

Pilkkijöitä jäällä

 

Hiihtelyä lähimaastossa

 

Nappasimme nuotiokahvin jälkeen allemme sukset ja hiihtelimme Pitkäveden jäällä. Koska joukosta löytyi myös hiihtourallaan aloittelijoita, ei naurusta ollut tässäkään puuhassa puutetta. Lumi pakkasi lauhtuneessa kelissä suksen pohjaan, mutta siitä viis! Nousimme vastarannalle ja kävimme ihmettelemässä vuosikymmenten takaisia laattakivikaivoksia. Ulkoilu nosti mukavasti ruokahalua ja Samulin rannassa tarjoamat nuotioperunat ja savuhauki maistuivat todella!

 

Nuotiopannussa keitetty kahvi maistuu ulkona.

 

Hämärän laskeutuessa siirryimme sisätiloihin pohtimaan talvivaatetuksen saloja. Olimme saaneet Partioaitalta retkivaatteiden esittelypaketin teemalla ”liikkuvan ja ulkoilevan naisen kerrospukeutuminen”. Puhetta syntyi kovasti mm. nykyisten retkivaatteiden ekologisuudesta ja elinkaaresta.

Pimeys laskeutui vähitellen ja naiset sitä myötä rantaa kohti saunalle lyhtyjen valaisemaa polkua. Luonto oli jo aivan hiljaa. Löylyt maistuivat ja välillä oli mukava vilvoitella ulkosalla! Paistelimme saunan jälkeen vielä nuotiolla lettuja, joiden päälle sai lorottaa Samulin päivällä keittämää kuusenkerkkäsiirappia. Letunpaiston lomassa telttayöpyjät sopivat kipinävuorot ja kuusimajan porukka jopa kuivaharjoitteli sisätiloissa makuupusseihin sukeltamista.

Tuli aika sanoa hyvää yötä ja hiljaisuus laskeutui Ojastenlahteen. Vain kamiina humisi ja välillä hiukan jäisen oloinen sade ropisi teltan kattoon. Mietiskelin kipinävuorossani sitä ilves-emoa ja kahta pentua, joiden olin nähnyt loikkaavan syksyllä polulle nyt naisporukan valtaamasta kuusimajasta. Missähän ilvekset ovat nyt? Miten mahtaa uni tulla kuusimajan naisille?

Sunnuntaiaamuna heräilimme pieneen pakkaseen. Onneksi ei ollut sellaista paukkupakkasta, jota oli monena yönä ollut viime aikoina. Myös kuusimajan naiset heräilivät. Pääosin olivat tarjenneet, yhdellä oli tosin ollut hieman kylmä ohuemmassa pussissaan. Yhtä kaikki, yö oli ollut huikea kokemus! Niin kuusen alla kuin ensi kertaa teltassa olleille.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ulos. Suuntasimme metsäkierrokselle läheisiin metsiin. Jalassa oli erilaista suksea ja lumikenkää. Kierroksen aikana pysähtelimme tämän tästä pohtimaan metsäasioita, luontoa, lajistoa, metsän eri vaiheita ja monimuotoisuutta. Näimme mm. hirven pahoin tuhoamaa taimikkoa, vanhempaa kuusikkoa ja jatkuvan kasvatuksen kohteen. Kaikkien mielestä tämä parituntinen oli todella antoisa keskusteluineen. Päätimme kierroksen läheisen vanhan torpan pihapiiriin (Mäentausta). Tämän museoviraston suojeleman kohteen harmaat hirsiseinät ja monet piharakennukset saivat mielikuvituksen lentoon.

Lounaana nautimme maukasta sienirisottoa ja kiittelimme kokkia vuolaasti. On taito tehdä yksinkertaista hyvää ruokaa aidoista perusaineksista. Oli tullut aika purkaa leiri. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun teltta oli kasassa ja tavarat paikoillaan. Vielä hetki kahvin ja yhteisen palautekeskustelun äärellä. Keskustelun myötä syntyi paljon ideoita seuraaviin kohtaamisiin!

 

Herkullisen tatit oli poimittu viime syksynä lähimetsästä.

 

Lämmin kiitos kaikille leirillä olleille. Kiitos tarttuvasta ilosta ja uteliaasta asenteesta! Kiitos keskusteluista ja pohdinnoista! Kiitos leiritiimille Marja Mattilalle, Päivi Kankaanmäelle ja kokki-Samulille! Olipa ihana saada teidät kaikki vieraaksi Ojastenlahteen! Mitä tapahtuukaan ensi kerralla?

 

Kiittäen, Päivi

 

Ps. LadyForest – naismetsänomistajat on metsää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähteenä tarkastelevien naisten vertaisverkosto. Ladyjen keskustelualustana on oma FB-ryhmä. Liipan Päivi on yksi verkoston perustajajäsenistä. Seuraava Saapasleiri on syksyinen Syyssaapas. Saat siitä lisää tietoa Liittymällä LadyForest – naismetsänomistajat FB ryhmään https://www.facebook.com/groups/912649032204663/ tai tilaamalla LadyForest uutiskirjeen  http://eepurl.com/dfKhI5.

2018-05-07T12:03:29+00:00 22. maaliskuuta, 2018|metsäpalvelut, Yleinen|