Huhtikuun loppupuolella kevät on edennyt aimo harppauksen ja viimeiset lumet sulavat hurjaa vauhtia Liesjärven kansallispuistossa. Olimme jo illalla pakanneet auton täyteen tykötarpeita ehtiäksemme ajoissa vastaanottamaan keväisen tyhypäivän osallistujat. Sää osaa aina olla mahtava yllätysmomentti. Kaikkeen on varauduttava. Tällä kertaa yllätys on mieluisa. Päivästä oli tuossa kevään lämpimin!

Ilmassa väreilee mukavasti odotus ja ilo. Kevätpäivä luonnossa auringon paisteessa lintujen aamukonsertin säestämänä on vastustamaton. Mieli virittyy hyvälle taajuudelle. Päivä alkaa kohottamalla mahlamaljat. Maljojen jälkeen noustaan yli harjanteen ja tervehditään alkavaa päivää venyttelyllä. Uinuva kroppa heräilee lempeästi viimeistään nyt.

Metsien ja luonnon hyvinvointivaikutukset ovat meille suomalaisille selvyys. Metsään mennään rauhoittumaan, elpymään, keskittymään ja aistimaan. Metsässä liikkuessa valpastumme. Äänet, tuoksut, ilman liike, maasto jalkojen alla ja käsin kosketeltava luonto tuottavat vahvan läsnäolon kokemuksen. Luonto on jollain tavalla ”roolivapaa” vyöhyke. Metsä paljastaa meistä jotain sellaista, mitä ei seinien sisällä näy.

Liesjärvellä kuljemme yhdessä rastilta toiselle. Tehtävät houkuttelevat tarkkailemaan luontoa ja löytämään tiimeistä toisenlaista osaamista kuin työn arjessa. Siirtymätaipaleilla mietitään oman työyhteisön perusarvoja, hyvän ilmapiirin salaisuutta, vahvuuksia ongelmatilanteissa ja parhaita tapoja juhlistaa onnistumisia. Puiset kiekot piirtyvät täyteen merkityksellisiä sanoja.

Luonnossa ihminen on ”luonnon armoilla”. Metsään meneminen on altistumista itseään suuremmille ”voimille”, joiden kontrollointi ja ennakoiminen on vaikeaa. Luontoon menijän parhaita varusteita ovat mm. ihmettelevä ja utelias mieli, valppaus ja vastaanottavaisuus sekä omien kykyjen ja rajojen tarkkailu ja havainnointi. Työpäiväänsä varustautuvan ihmisen mieli on usein aivan toisenlainen. Voisinko oppia arkeeni jotain metsään menemisestä?

 

”Tämä oli hyvä päivä! Emme me ole tällä tavalla yhdessä olleet ennen!”

”Otan tästä mukaani ajatuksen pysähtymisestä! Sitä on tehtävä enemmän!”

”Pantomiimi oli hauskaa!”

”Yleensä en tykkää ryhmätöistä mutta nyt oli mukavat tehtävät!”

”Ihanaa olla ulkona!”

 

Istumme palauteringissä loppuvenyttelyn jälkeen. Olo on raukea. Aurinko lämmittää. Mitä tämä päivä nosti mieleen? Mitä viet tästä mukanasi? Hetkeä aiemmin puiset kiekot merkityksellisin sanoin on ripustettu ison kuusen alaoksille kuin joulukuusen koristeet. Itsekin hämmästelen näkyä! Miten paljon hyviä asioita yhteisössä ja yhdessä tekemisessä voi olla arjessa. Emme vain aina osaa pysähtyä näkemään ja sanomaan niitä – tosissaan ja vahvalla läsnäololla.

Päivän osallistujat poistuvat nauttimaan viikonlopusta – metsäpäivän voimaannuttamina – siihen uskon. Metsää ei voi kuitenkaan ahmia varastoon. Parasta onkin ottaa metsä hyvinvoinnin lähteeksi omaan arkiseen elämään. Jo kymmenen minuutin oleskelu metsässä alentaa verenpainetta, sykettä, hengitystiheyttä ja vähentää stressihormoneita. Mahtavaa!

Tervetuloa ja -menoa metsään Ystävät! Yst. Päivi Korhonen, tiimivalmentaja, Osk Liippa